Makeaa ystävänpäivää!

Huomenna koittaa taas kalenterivuoden yksi tervetullein päivä - ystävänpäivä! Mielestäni tämä juhla on loistava tekosyy kuluttaa aikaa keittiössä. Ystävänpäivä ei ole niin kaupallistettu juhla kuin joulu, joten ruokayllätystä ei välttämättä edes odoteta keneltäkään.

Kaikki tämä lukion penkkari- ja vanhojentanssihulina on kuitenkin keventänyt lukujärjestystä sen verran, että kun matikan läksyjä ei tarvinnut yrittää ratkoa, ryhdyin heti selvittämään, mitä reseptiä voisin kokeilla. Klassinen onglema kuitenkin oli se, ettei ruokavarastomme ainakaan pursunnut omiin tarkoituksiini soveltuvia ainesosia. Kananmunaa, sokeria ja suklaata oli, joten näistä muodostui suurimmankin makeanhimon taltuttava idea: suklaamarengit.

Ongin ajatuksen suklaamarengeista Kinuskikissan blogista. En omista hienoa pursotinpussia, ja Kinuskikissan marenginteko-ohje oli muutenkin itselleni hieman outo, joten toteutin saman omaan tyyliini. Aineiden määrät ovat tässä isommat, koska tein marengit sillä ajatuksella, että niistä riittäisi kaikille kavereilleni.

Suklaamarengit

n. 30 kpl

6 valkuaista

3 1/2 dl sokeria

100 g suklaata

Erottele valkuainen ja keltuainen toisistaan. Kaada valkuaiset esimerkiksi monitoimikoneen vatkauskulhoon ja laita ensin hieman pienemmälle teholle. Anna hetken aikaa vaahtoutua, jonka jälkeen voit laittaa koneen isommalle teholle. Laita samalla sokeria vähän kerrallaan valkuaisvaahdon joukkoon, kunnes seos on niin kovaa, että nostaessani vatkauskulhon ylösalaisin se ei hievahdakaan.

Sulata suklaa vesihauteessa. Nostele kahdella lusikalla marenkia keoiksi kahdelle pellille. Tämän jälkeen voit valuttaa suklaasta raitoja marenkien päälle. Paista marenkeja 100-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Kinuskikissan mukaan pellit voi laittaa uuniin ilman kiertoilmatoimintoa, mutta itse laitoin uunin kiertoilmalle ja laskin lämpötilan 90:een asteeseen.

Tarjosin marenkeja kavereilleni siis tänään koulussa. Osa taisi myös päätyä vahingossa omaan suuhun!

Penkkariruokaa

Olin tänään epäonnisessa asemassa: ykkösluokkalaisen lukiolaisen sietokykyä ja hirveän ruuan sisällä pysymistä testattiin armottomasti. Abit olivat ystävällisesti urakoineet perinteitä kunnioittaen lukion alinta kerrosta kiertävän kauhuradan. Heti koululle saapuessaan sai käteensä matkalipun, sillä päivän teemana oli maailmanympärysmatka.

Asut olivatkin huolella mietittyjä, sillä ne sivusivat teeman mukaisesti maapallon eri kolkkia. Napa-alueita edustettiin pingviinin puvussa, amerikkalaiset jalkapallonpelaajat konkretisoivat hienosti pelikulttuuria kaatamalla patjalle ja suomalaiset kiekkofanit huusivat ainakin omat korvani lukkoon.

Arvostan myös Lähi-Idästä kotoisin olleita sheikkejä, jotka jakoivat rehtorimme naamalla varustettuja dollareita. Eri maista olevia juomia oli runsaasti, kuten tequilaa ja muita shotteja. Näitä markkeerasivat erilaiset vedet kielelle tuovat ainesosat, kuten etikka, kahvi ja soija.

Juomien lisäksi ruokapuoli oli hyvin hoidossa. Nautiskelin sipulikekseistä sekä wasabista. Koululla kiersi myös villejä veikkauksia siitä, että osa herkuista oli koiran- tai kissanruokaa. Se voi hyvinkin olla mahdollista ainakin sen perusteella, millaista ohjelmaa meillä oli vielä myöhemmin aamupäivällä; kahden ryhmämme pojan piti onkia käsiä käyttämättä tamponeita piimästä.

Myös abivideo oli hauska, vaikka se sisälsikin mielestäni melko paljon abien inside-läppää. Opettajiakin sorrettiin, mikä tietysti on oppilaan näkökulmasta aikas hupaisaa. Yksi matikistimies keikkui lavalla ilman paitaa, ja ranskanopettajani puettiin kiinaneidoksi. Ykkös- ja kakkosluokkalaisten haaste on löytää tarpeeksi tehokasta saippuaa, jotta kaikki maalit lähtisivät naamasta pois.

Vaikka ruoka vieläkin kiertää vatsassani ja kylmät väreet kulkevat selkärankaani pitkin, kun muistelen päivän huikeita makuelämyksiä, tiedän, että penkkarit ovat tulleet jäädäkseen. Lukiolaiselta vaaditaan valtavaa itsekuria opiskelussa. On siis loogista, että kun on yksi päivä elämässä, jolloin saa käyttäytyä röyhkeästi ja alentavasti luvan kanssa, siitä otetaan kaikki irti. Kestän seuraavankin vuoden nöyryytykset, sillä oma vuoroni on tulossa pian!

Valkolakkia kohti! Kuva: http://www.kiuruvedenlukio.fi/aikuisopiskelijalle/

Aamun pelastaja - smoothie!

Aamu lähti harvinaisen mukavasti käyntiin; myöhäinen herätys, koska tänään menin kymmeneen kouluun, ja sitten vielä jättikokoinen smoothie. Syön tavallisesti leipää, joten vaihtelu tulee toisinaan tarpeeseen. Olin eilen ostanut valmiiksi ainekset, joten ei kestänyt kauaa, kun juoma jo oli valmis!

Tämä versio on tällä kertaa kokonaan itse kehittelemäni. Smoothiesta tulee tällä ohjeella hyvin paksu. Kannattaa lisätä maitoa tai jogurttia, jos haluaa juomastaan juoksevampaa. Avokadon kypsyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä jos hedelmä on raaka, koostumuksesta tulee helposti paakkuinen. Liian kypsän avokadon taas tunnistaa mustasta väristä. Jos avokado on sopiva, smoothien koostumus on ihanan täyteläinen ja sileä!

Terveellinen avokadosmoothie

Annoksesta riittää yhdelle tai kahdelle.

1 iso tai 2 pientä avokadoa

1 iso banaani

1 purkki viiliä (voit korvata myös n. 2 dl maustamatonta jogurttia)

1 rkl chia-siemeniä

1/2 dl vettä

Tee ensin chia-siemenistä geeliä lisäämällä yhteen ruokalusikalliseen chiaa 1/2 dl vettä. Anna turvota 15 minuuttia. Tämän vaiheen voit tehdä jo illalla, ja laittaa geelin jääkaappiin odottamaan. Jos käytössäsi ei ole chia-siemeniä, voit jättää ne myös kokonaan pois.

Poista avokadoista kivi ja lisää sisukset sekoituskulhoon muiden aineiden kanssa. Sekoita sileäksi sauvaseoittemella tai blenderillä. Ja ei kun juomaan!

Laitoin kerrankin kuvan, mutta koska en omista kunnon kameraa, niin laatu on mitä on. Kumpikohan on parempi: laittaa huono kuva vai olla laittamatta kuvaa ollenkaan?

Draamaa: Ibsenin Nukkekoti

Tällä kertaa tutustuin siis draamaan; Henrik Ibsenin Nukkekoti-näytelmä (1879) houkutteli lukemaan ihan vain nimen perusteella, vaikka teoksella toki on klassikkoasema. Jos ei halua aloittaa klassikoiden luku-uraansa ihan Anna Kareninasta, näytelmien lukeminen on loistava vaihtoehto. Ibsenin teoksen lukemiseen meni sama aika kuin jos sen olisi katsonut teatterissa: noin pari tuntia.

Näytelmä keskittyy Helmerin perheeseen, ja keskiössä on Torvaldin vaimo Nora. Pariskunta on ollut kahdeksan vuotta yhdessä, heillä on kolme lasta ja suhde vaikuttaa ensimmäisellä sivulla lämpimältä. Perheen hyvä ystävä, tohtori Rank, tuo näytelmään pari ristiriitaa samoin kuin pankkimies Krogstad. Rouva Linde on myös keskeinen henkilö näytelmässä. Hän on Noran kouluaikainen ystävä, joka "sattumalta" tulee kaupunkiin ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Näytelmän varsinainen tapahtumapaikka on koko ajan Helmereiden olohuone.

Arvioisin Noran olevan näytelmässä alle kolmekymmentävuotias, mutta kuitenkin yli kaksikymmentä. Hänen käytöksensä vaikuttaa kuitenkin melko lapselliselta. Joko hyvin tietoisena naisellisista avuistaan tai erittäin naiivina hän saa miehensä Heraldin pään kääntymään monissa asioissa. Herald ohjaa vaimoaan lempeästi, ja kaikki on niin kuin 1800-luvun lopun kodissa kuuluukin olla. Vai onko sittenkään?

Helmereiden perheessä ei keskustella. Vaikka Nora onkin Heraldin jatkuvana ihailun kohteena, Herald kohtelee Noraa alentavasti. On totta, että Nora ei ole täysin perillä aikansa asioista, mutta Heraldin tarkoitus on mielestäni enemmän kiusoitella Noraa tämän tietämättömyydestä, jotta Nora kokisi olevansa riippuvainen Heraldista. Noralle tulee tarve näyttää itsellensä pystyvänsä johonkin, ja seuraukset eivät ole parhaimmat. Nora on elänyt elämänsä kuplassa, kaukana kurjuudesta mutta myös omista ajatuksista.

Ibsen selvästi haastaa kirjassa vanhat ajatusmallit. Hän on aikansa miesten ja naisten oletuksellista käytöstä vastaan, ja loppukin on radikaali sen ajan tekstiksi. Onko nainen todella ennen kaikkea vaimo ja äiti, niin kuin Herald teoksessa suorilta käsin väittää?

Mielestäni Ibsenin Nukkekoti ei ole kestänyt aikaa naisasiassa, koska se on jo meillä Suomessa melko hyvässä kunnossa. On kuitenkin myös muita teemoja, joita voidaan soveltaa nyky-yhteiskunnassa: Mikä tahansa ajan ajatusmalli onkaan, elämmekö me nukkekodissa? Onko osa ihmisistä naimisissa yhteiskunnan odotusten takia? Tunnemmeko itsemme tarpeeksi hyvin?

Lukukokemuksena Nukkekoti ei ollut raskas, koska kyseessä on niin lyhyt teksti. Jos teos olisi ollut romaanin muotoon kirjoitettu, se olisi luultavasti ollut melko ahdistava. Nora käy näytelmässä läpi suuria ajatusprosesseja tunteitten risteillessä pelosta välinpitämättömyyteen. Olisi mielenkiintoista nähdä teos näyteltynä; ehkä näyttelijöiden roolisuoritukset vielä nostaisivat keskeisiä kohtauksia enemmän esiin.

 Kuva: http://www.munkka.fi/kirjasto/ajankohtaista/img/ibsen.jpg

Kookosmaito + cashew = nam

Yritin tehdä maanantaina kookosmoussea, mutta seos jäi typeräksi litkuksi, niin kuin yleensä minulle käy. En kuitenkaan viitsinyt heittää valtavaa määrää hyviä raaka-aineita viemäristä alas, vaan hyödynsin ne muihin kokeiluihin. Eilisen hiihtoreissun jälkeen oli mukavaa blendata iso smoothie. Vaikka se sisältää hieman tavallisesta poikkeavia raaka-aineita, hyvin tuntui kelpaavan myös kahdelle veljelleni.

Tässä on Kissoja & Kasvisruokaa -blogin mousseresepti, jota rohkeimmat ja taidokkaammat kuin minä voivat kokeilla.;D Muokkasin sitä kuitenkin jonkin verran, sillä smoothieen riittää hyydyttämätön versio! Mielestäni tämä on mukavaa vaihtelua tavallisille maitopohjaisille juomille. Kookosmaito ja cashew tuovat oman kivan makulisänsä, ja mustikka sekä banaani sopivat niihin hyvin.

Talvipäivän mustikkasmoothie

Annoksesta riittää kahdelle tai kolmelle.

2 dl cashewpähkinöitä
1 dl vettä

1 tölkki kookosmaitoa (400 ml)
3 dl mustikoita
1 banaani
Hieman kookossokeria
Ripaus kanelia

Liota cashewpähkinöitä 20 minuuttia runsaassa vedessä. Kaada pähkinät liotuksen jälkeen blenderiin tai käytä sauvasekoitinta, jossa on leikkuuterä. Itselläni on juurikin tällainen sauvaseoitin, ja hyvin on toiminut. Blendaa pähkinöitä, ja kaada välillä vettä sekaan. Tavoitteena on saada pähkinöistä kermamaista seosta. 

Kun cashew-kerma on valmista, lisää loput smoothien raaka-aineet ja sekoita, kunnes koostumus on sileä. Smoothiesta saa paksumpaa lisäämällä banaania ja ohuempaa laittamalla sitä vähemmän. Nauti!

Chia-siemen-kokeilustani vielä: ei ole tullut mitään oireita tai haitallisia vaikutuksia. En ole tosin huomannut mitään erityisen hyvääkään radikaalisti tapahtuvan. Siemenet maistuvat veteen sekoitettuna geelinä hyvältä, jos esimerkiksi viipaloi banaania päälle. Olen myös kokeillut kookosmaito-chia-geeliä. Kun tämä moussekokeiluni epäonnistui, tein chia-geelin mousseen! Luovuutta saa siis käyttää loputtomasti. Olen kuitenkin pysytellyt pienessä päiväannoksessa (yksi tai puolitoista ruokalusikallista), sillä siemenistä ei ole hirveästi tieteellistä näyttöä.

Hyvää runeberginpäivää muuten kaikille! Onhan tortut jo syöty?;)