Tee kesästäsi historiallinen

Tänä vuonna ilmestynyt Paula Havasteen Tuulen vihat esitellään takakannessa 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäisenä osana. Kyseessä on siis historiallinen romaani ja sukellus Suomen keskiaikaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Vastaan tuli monia mielenkiintoisia asioita; vaikka kirja onkin fiktioita, se esittelee aikansa tapoja ja ajtuksia mielenkiintoisella tavalla. Tällainen kulttuuriperehdytys on loistavaa!

Kirja kuvaa Kertte-nimisen päähenkilön kasvua lapsesta naiseksi. Alussa Kertte temmeltää pihamaalla ja on isänsä käskytettävänä, sillä Kerten äiti on kuollut tuulen vihoihin Kerten ollessa lapsi. Loppuvaiheilla Kertte on jo tuvan emäntä, Päähenkilönä hän on hyvinkin määrätietoinen persoona; siihen aikaan ei ilmeisesti ollut tavallista esimerkiksi neuvotella naimakauppojaan itse. Hänellä on myös taito ohjailla tapahtumia mieleiseensä suuntaan, sillä jo aikaisessa vaiheessa Kertte on huomannut, kuinka tehokkaasti kyyneleet vaikuttavat miespuolisiin henkilöihin. Kokonaisuutena hän on oikeastaan melko moderni nainen. Ajatuksissaan Kertte kyseenalaistaa monet miesten oikeuksia puoltavat ajatusmallit sekä sukupuolten mukaan jaetut työt. Hän haluaisi metsästää ja ampua jousella.

Kertellä on myös erityinen kyky nähdä henkiä. Tuvassa on monia manalle menneitä naisia, jotka ovat palanneet jatkamaan askareitaan kuoleman jälkeenkin. Pihalla juoksee kalpea tyttö, joka yllyttää Kerten usein tekemään jotakin uhkarohkeaa. Elävistä ihmisistä yksi tärkeimmistä on Kertelle varmasti Uvanta, joka on mukana tuvan töissä ja toimii luultavasti jonkinlaisena äidinkorvikkeena Kertelle. Kertellä on myös veli nimeltä Sule, joka saa mystisiä kohtauksia, joiden jälkeen tämä lausuu ennustuksen.

Henkisyys, enteet ja taiat ovat kirjassa vahvasti läsnä. 1100-luvun Suomen uskomukset olivat hyvin erilaisia kuin nykyään. Jos kirjassa joku sairastuu, tämä viedään parantaja-Tannalle, joka parantaa sairastuneen taikayrttiensä avulla. Pahan ajatuken jälkeen pitää koputtaa kolmesti pöytää, ja aivastaessa suojata suu, jottei ihmisen toinen henki karkaisi. Kirjan lopussa on "Taikoja ja enteitä"-osio, josta saa selvyyttä ja mielenkiintoista tietoa kirjan tapakulttuuriin liittyen.

Kirjan juonessa tapahtuu eräs radikaali asia, jota ei arvaisi ensimmäisiltä sivuilta. Mutta kyllä vain, tässä kohtaa on hyvä jos on pitänyt korvat auki historian tunnilla! En paljasta enempää, mutta suosittelen tutustumaan kirjaan; samassa paketissa on hyvää ajankulua, mielenkiintoista ja sivistävää tietoa sekä yllättävyyttä. Aviomiehen metsästyskään ei ole kovin vieras aihe nykykirjallisuuttakin ajatellen, joten lukija ei joudu liikaa mukavuusalueensa ulkopuolelle. ;D

Kesäiset kalkkunawrapit

Nyt kun on kesä alkanut, ehtii tehdä kaikkea mukavaakin välillä! Olin parin kaverin kanssa piknikillä, ja valmistin sinne nämä kalkkunawrapit. Ideaa hain joistain netin resepteistä, mutta en löytänyt täysin ideaalia ohjetta, joten päädyinkin kehittelememään sellaisen itse. Wrap-ohje on sen verran simppeli, että sitä kannattaakin hieman varioida. Jos jääkaapissa on esimerkiksi ylimääräinen purkki kermaviiliä tai mitä tahansa tuorejuustolevitettä, niin sekaan vaan! Kaikenlaiset kasvikset keventävät wrappia, ja täysin lihaton versiokaan ei ole mahdoton ajatus! 

Tähän päädyin kuitenkin käyttämään kalkkunaa, koska sitä syö hieman tavallista kinkkua harvemmin. Kalkkuna sopii mielestäni hyvin myös brie-juustoon, joka on tässä ohjeessa avainasemassa. Käytin leipänä tavallisia tortillalevyjä, mutta esimerkiksi myös sellaiset Lapin rieska -tyyliset leivät toimivat varmasti. Ei kun rullailemaan!

Kalkkunawrapit

10 wrap-rullaa

5 tortillalevyä

10 siivua kalkkunaa  

n. 1/4 pkt yrttituorejuustolevitettä

½ pkt brie-juustoa

½ ruukkua lehtisalaattia

1 keltainen paprika

½ kurkkua

10 coctailtikkua

Pese kasvikset. Revi salaatti pienempiin osiin. Leikkaa paprikasta ohuita suiroja ja kurkusta juustohöylää apuna käyttäen ohuita paloja. Paloittele brie-juusto sopivan pieniin palasiin.

Levitä tortillalevylle yrttituorejuustolevitettä. Laita kaksi kalkkunasiivua vierekkäin levylle ja heittele päälle salaattia. Kannataa jättää yläreunan täytteet vähän vähemmälle, niin rullaaminen on helpompaa. Asettele salaatin päälle muutama brie-juusto ja heittele joukkoon paprikaa ja kurkkua. Ota tortillalevyn reunasta kiinni ja rullaa napakasti wrapiksi. Leikkaa rulla kahtia ja työnnä sen läpi coctailtikku wrapin purkautumisen estämiseksi. Toista muidenkin levyjen kohdalla.

Säilytä wrappeja jääkaapissa kelmulla suojattuina tai nauti heti!

Kaverillani oli uusi hyvä objekti, jota hän testaili näihin wrappeihin. Eroaa vähän mun normaalista kännykkäkameralaadusta;D

Esitystapojen erot Norwegian Wood -elokuvan ja -kirjan välillä

Lukudiplomitehtävä 4.

Katso kirjan elokuvaversio ja pohdi kirjallisen ja elokuvallisen esitystavan eroja.

  

Haruki Murakamin Norwegian Wood -kirja (1987) eroaa esitystavaltaan melko paljon Tran Anh Hungin ohjaamasta Norwegian Wood -elokuvasta (2010). Elokuvan ja kirjan välillä suurin ero on visuaalisuudessa; lukiessa tapahtumat pitää kuvitella päänsä sisällä, eikä kaikki näyttäisi television ruudulla kovin aidolta, koska lukijan tietopohjat jonkun maan tai paikan katukuvasta voivat olla hatarat. Elokuvaan tehdään paljon taustatyötä, ja siksi nytkin Norwegian Woodin keskeinen tapahtumapaikka, Tokio, oli elokuvassa realistisemman näköinen kuin pääni sisällä.

Visuaalisuus korostuu elokuvassa muutenkin. Luonnon upeus tarjoaa katsojalle yllätyksiä, vaikka tämä olisikin lukenut kirjan. Henkilötkään eivät näytä yleensä ihan samalta kuin miltä ne lukijan mielessä näyttivät kirjaa lukiessa. Niin kävi tämänkin elokuvan kohdalla. Lisäksi televisioruudulla monet asiat kerrotaan sekunnin murto-osan kestävillä katseilla ja käsien asennoilla, kun taas kirjassa ne tulevat esille suoraan, eikä lukijan tarvitse erikseen varsinaisesti huomata niitä. Henkilöiden keskinäisen kemian lisäksi huomattavaksi jää elokuvassa myös seikat, joista katsoja muodostaa henkilöstä ehyen kuvan. Näitä ovat esimerkiksi tapa puhua, kävellä ja viettää aikaa. Jopa kameran liikkuminen tietyllä tavalla henkilöitä kuvatessa saattaa muuttaa oleellisesti katsojan mielikuvaa tapahtumasta. Norwegian Wood -kirjasta olikin mielestäni helpompi saada käsitys henkiköistä ja tapahtumista.

Muita tekijöitä kirjassa, jotka tekevät henkilöiden ymmärtämisestä helpompaa, ovat selkeämpi ajankulku ja se, että on runsaasti sivuja, joissa voi selitellä henkilöiden taustoja. Tapahtumiakin on enemmän kirjassa kuin elokuvassa. Ne tukevat sitä, että henkilöitä ymmärtää syvemmin. Elokuva on muutenkin ohjaajan näkemys; osa itsellensä merkitsevistä asioista on jätetty elokuvasta pois, esimerkiksi Naokon isosisko ja Reikon rypyt.

Suomennetun kirjan lukemisessa ja japaninkielisen elokuvan katselussa on kielenkin kannalta eroja. Ensinnäkin elokuvaa katsellessa kuulee jotakin, toisin kuin kirjaa lukiessa. Audiovisuaalisuus onkin yksi merkittävä asia elokuvassa. Äänen ja kuvan yhdistelmä voi olla hyvinkin vaikuttava; Norwegian Woodissakin luontokohtauksia korostetaan tuulen ja lehtien äänillä, tunnelmaa luo musiikki ja henkilöiden äänet soivat ihan eri tavalla kuin kirjaa lukiessa. Japanin kieli luo heti elokuvan ensimmäisestä repliikistä lähtien mystisemmän tunnun aiheeseen kuin tutut suomenkieliset sanat kirjassa. En ymmärrä japania ja käytin tekstitystä, mutta kieli sopii hyvin elokuvan maisemiin ja tunnelmaan. Japanilainen kulttuurikin korostuu siis eri tavalla elokuvassa kuin kirjassa.

Huomasin kuitenkin, että elokuvassa puhuttiin vähemmän kuin kirjassa. Myöhemmin ajateltuna se on mielestäni onnistunut valinta ohjaajalta. Elokuvassa keskityttiin enemmän luomaan erilaisia tunnelmia audiovisuaalisin keinoin. Tällöin puhe saattaa olla turhempaa kuin kirjassa. Luulen, että elokuvan ohjaaja ei ole pyrkinytkään selittelemään kovin tarkasti ja orjallisesti tapahtumia sekä henkilökuvia: katsojalle uskalletaan antaa vastuuta elokuvan ymmärtämisestä käyttäen elokuvan omia keinoja.

Kirjan ja elokuvan esitystapojen välillä on siis melko suuria eroja. Onkin ehkä melko turhaa valittaa aina siitä, kuinka elokuvaa tehdessä kirjasta jätetään aina jotain pois, sillä elokuva on oma taideteoksensa, joka keskittyy hieman eri asioihin kuin kirja. Kirjaa lukiessa tapahtumat herätetään eloon oman pään sisällä, jonka avuksi kirjailija saattaa antaa yksityiskohtaisempia kuvauksia, kun taas elokuvaa seuratessa katsojan pitää tehdä havaintoja ja johtopäätöksiä näkönsä ja kuulonsa avulla. Molemmat versiot ovat hyviä, mutta niitä ei saa rinnastaa liikaa toisiinsa.

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Ikkunasta näkyvä aurinkoinen kesäpäivä loi naurettavan ristiriidan tuntemuksilleni, joita minulla oli tätä kirjaa lukiessa. Murakami on japanilainen kirjailija, ja päähenkilön nuoruusvuosiin keskittyvän teoksensa Norwegian Wood hän on kirjoittanut vuonna 1987. Kirja suomennettiin kuitenkin vasta vuonna 2012.

Päähenkilö Toru Watanabe on kirjan alussa jo aikuinen, noin 30-vuotias mies. Kirja alkaa sillä, kun hän kuulee Beatlesin hitin, Norwegian Woodin soivan lentokoneen kaiuttimista. Kirjan tapahtumat ja pääsisältö, eli nuoruus, ovat siis siis oikeastaan yhtä suurta takaumaa. Ratkaisu vaikuttaa kerronassa sen verran, että ennakointi on melko luonnollinen tapa viedä tarinaa eteenpäin.

Toru viettää aikaansa lukiossa ystävänsä Kizukin ja tämän tyttöystävän Naokon kanssa. Kolmikolla on hauskaa yhdessä ja kaikki tuntuu olevan hyvin, kunnes Kizuki tappaa itsensä. Toru kahlaa lukioin läpi ja menee kauas entisistä luokkatovereista yhteen Tokion yliopistoista. Sattumalta hän törmää kuitenkin Naokoon, ja päätyy viettämään tämän kanssa paljonkin aikaa.

Torun ja Naokon suhde on oikeastaan juonta kantavin asia kirjassa. Vaikeuksia siitä ei puutu; Kizukin kuolema elää heissä molemmissa vahvasti. Mikä siinä onkin, kun terapiaan ei osata mennä ajoissa? Naokon tila pahenee, mutta Toru ei voi päästää hänestä irti. Ainoaa linkkiä, joka hänet yhdistää Kizukiin, on pakko vaalia. Kun mukaan kuvioihin tulee toinenkin tyttö, elämä alkaa mennä sekaisemmaksi. Toru yrittää tehdä kaiken oikein, mutta olosuhteet eivät ole erityisen suosiolliset onnellisiin loppuihin.

Kirjassa on minä-kertoja. Kerrankin kertoja on oikeasti mielenkiintoinen pienestä harhasta huolimatta; Toru on omasta mielestään erityisen tavallinen ihminen tavallisin ajatuskin varusteltuna. Mielestäni Torussa on kuitenkin epävarmaa viisautta ja suvaitsevaisuutta. Hän hakee itseään, eivätkä ylilyönnit ole harvinaisia. Päähenkilön suora rehellisyys on virkistävää. Murakami osaa luoda Torusta ja tämän maailmasta äärettömän aidontuntuisen kuvan, häkellyttävän subjektiivisen. Japanin kiireinen ja hektinen Tokio sopii miljööksi loistavasti. Tunnelma välittyy lukijalle ja eläviä kuvia kaupungista maalautuu mieleen lukukokemuksen aikana. 

Teos sijoittuu 1960-luvun loppupuolelle, jolloin Japanissa oli ilmeisesti poliittisesti hieman epävakaista; Torun opiskelutovereista löytyy vallankumouksen kannattajia, jotka yrittivät lietsoa muitakin mukaan. Sekavuus ei vaikuta erityisen hyvin Toruun, kun kaikki hänen elämässään om muutenkin sekavaa. Vallankumouksen kannattajaa hänestä ei kuitenkaan tule. Miksi kannattaa vallankumousta, kun kuoleman läsnäolo ei poistuisi kuitenkaan? 60-luvulla ei tekniikka myös ollut huipussaan. Tuntui hassulta, että opiskelijakampuksella oli aulassa yksi lankapuhelin, jota kaikki kärkkyivät. Kirjeitäkin kirjoiteltiin paljon, mikä loi romanttisempaa tuntua kuin tekstiviestien näpyttely.

Murakami kirjoittaa rohkeaa ja suoraa tekstiä itsensä etsimisestä sekä seksuaalisuudesta ja sen kehittymisestä. Mukana on myös huumoria ja paljon mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Aiheiltaan ja tunnelmaltaan se on kuitenkin niin synkkä, että en itse vain pystyisi lukemaan monia Murakamin teoksia peräjälkeen. Pienen tauon jälkeen kuitenkin aion, sillä siitä ei pääse mihinkään, että Murakami on loistava kirjailija.

Kannen kuva on tietääkseni teoksen pohjalta tehdystä elokuvasta, johon aion seuraavaksi tutustua.

Herkullisen marjainen rahkakakku

Tämä ei ole mikään perinteisin uunissa paistettava rahkakakku, vaan enemmän juustokakun tyylinen. Kehitin reseptin äitini lukemattomiin allergioihin sopivaksi, joten siksi pohja on ehkä erilainen kuin mitä yleensä tekee. Halutessaan sen voi kuitenkin korvata esimerkiksi rakastamallani piltti-keksi-pohjalla: murskaa Digestive-keksejä ja sekoita ne esimerkiksi kuningatarpilttiin.

Tein tätä kakkua isoveljeni ylioppilasjuhliin, ja ulkonäkö herätti huomiota, Kieltämättä kakku on herkullisen värinen marjoista johtuen. Makukaan ei ole yhtään hassumpi, sillä karpalo on ihanan raikas ja kirpeä marja! Kakku on gluteeniton ja kananmunaton, laktoosittomankin siitä saa käyttämällä oikeanlaisia maitotuotteita. Olen tehnyt kakun sellaiseen normikokoiseen irtopohjavuokaan (halkaisija n. 20 cm).

Suoritan uskontoa itsenäisenä nyt kesäloman ensimmäisen viikon, mutta sitten ehdin lukemaan ja kokkailemaan enemmän!

Marjainen rahkakakku

Pohja:

2 dl riisijauhoja

100 g leivontamargariinia tai voita

½ dl sokeria

Täyte:

1. kerros:

1 dl kermaa

2 dl maitorahkaa

100-200 g mustikoita ja/tai mansikoita

1 dl sokeria

3 liivatelehteä

2. kerros

2 dl kermaa

100-200 g karpaloita

1 dl (tai enemmän) sokeria

4 liivatelehteä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Mittaa pohjan ainekset kulhoon ja nypi tasaiseksi massaksi. Leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperi estämään tarttumista ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjaan, mutta ei reunoille. Paista uunin keskitasossa n. 10 minuuttia.

Vatkaa kaikki 3 dl kermaa vaahdoksi. Laita 2/3 sivuun toista kerrosta varten. Tässä välissä voit laittaa liivatelehdet tai -jauheen kylmään veteen likoamaan. Seoita jälkelle jääneeseen kermavaahtoon sokeri, maitorahka ja marjat. Kannattaa maistella tarkkaan, jotta sokeria tulee tarpeeksi! Sekoita liivate kuumaan nesteeseen pakkauksen ohjeen mukaisesti ja sekoita rahkatäytteeseen. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Tunnin jähmettymisajan pitäisi olla tarpeeksi seuraavan kerroksen lisäämiseen.

Toista kerrosta varten kaiva esille sauvasekoitin, ja vedä karpalot mahdollisimman sileäksi litkuksi. Sekoita kermavaahdon joukkoon, ja laita desi tai makusi mukaan enemmän sokeria. Jos jääkaapissa oleva ensimmäinen rahkakerroksesi on hyvällä mallilla, voit sekoittaa liivatteen tähänkin kerrokseen edellisen tavoin ja kaataa vuokaan ensimmäisen kerroksen päälle. Kakun jähmettymistä voi odottaa seuraavaan päivään tai sitten muutaman tunnin. 

Laatu ei nyt ole paras mahdollinen, koska en tajunnut ottaa siitä kakusta kunnon kuvaa! Tässä kuitenkin hieman ylioppilasjuhlien kahvitarjoilua.:) Reseptin kakku on siis vasemmanpuoleinen kuvassa.