7. marraskuuta 2016

Katja Kettu: Piippuhylly

Heipä hei, arvoisat lukijat! Nyt on abivuosi kyllä vienyt lukuintoni ennennäkemättömän alas, mutta kyllä täältä vielä hiljalleen joitakin tekstejä tipahtelee. Tilanteeni on sellainen, että olen lukiossa suorittanut lukudiplomia, jota varten täytyy lukea 15 kirjaa ja tehdä jokaisesta tehtävä. Sain keväällä tehtyä 14. tehtävän, ja viimeinen on ollut ties kuinka pitkään työn alla! Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, ja pakottauduin kirjoittamaan tekstitaito-tyylisen tekstin Katja Ketun Piippuhylly -novellikokoelmasta (2013).

En käsittele tekstissäni juurikaan omia mielipiteitäni teoksesta, mutta haluan tuoda niitä kuitenkin hieman ilmi: en ole pitkään aikaan saanut kirjasta näin pysyviä traumoja! Yhdessä novellissa kuvataan toksoplasmoosi-nimistä infektiota, ja kuvaus painui sen verran elävästi mieleen, että selkäpiitäni karmaisi kolme kuukautta lukemisen jälkeenkin. Ehkä tämä trauman käsittelyyn vaadittava aika onkin muuten tämän viimeisen lukudiplomitehtävän hitaan suorittamisen syynä?

Siis jos mielii lukea astetta hätkähdyttävämpää tekstiä, suosittelen todella lämpimästi! Mutta omalla vastuulla - teksti kuvottaa välillä muiltakin osin. Jos on lukenut Kätilön, saa novellikokoelmasta vielä enemmän irti, kun siinä tulee vastaan tuttuja henkilöhahmoja. Paras asia teoksessa oli mielestäni taidokas aukoilla kikkailu: novellit yhdistävät juonellisesti toisiaan ja niistä muodostuu mielenkiintoinen kokonaisuus! Kirja vilisee todella räväköitä ja yllättäviä henkilöhahmoja, jotka saattavat tehdä paluun loppuosan novelleissa.

Lukudiplomitehtävä:



Kerronta Katja Ketun novellikokoelmassa Piippuhylly


Katja Ketun novellikokoelma Piippuhyllyn (2013) novellit sijoittuvat toisen maailmansodan aikoihin, mikä näkyy Ketun kerronnassa. Sota-aika on itsessään jo kovin tunteita herättävä aihe, mutta Kettu tehostaa novelliensa vaikuttavuutta rakenteen, kielen ja tyylin keinoin. Novellikokoelma tekstilajina tekee myös mahdolliseksi esimerkiksi leikittelyn rakenteen tasolla: jokainen novelli on itsenäinen teos, mutta kokoelmana novellit antavat toisilleen uusia merkityksiä.

Piippuhyllyn novelleissa näkyy kaikissa osittainen draaman kaari. Tapahtumia ensin esitellään ja kehitellään, kunnes tulee kliimaksi. Kuitenkin kliimaksin jälkeistä häivyttelyä ja tasaantumisvaihetta ei ole kovin paljoa suhteessa kehittelyvaiheeseen. Kokoelman novelleissa käytetään paljon kehyskertomuksia, joten myös niillä saadaan häivytettyä novellin tarina loppuun. Vaikka novellien loput jäävät avonaisiksi, sulkevat muut novellit osaa niistä. Esimerkiksi novellissa Grisha päähenkilön kohtalo jää lopun perusteella osittain epäselväksi, mutta novellissa Rasputinin poika kyseinen henkilö kuolee. Novelleissa siis on aukkoja, mutta toiset novellit täydentävät osaa niistä. Tällä tavoin tekstin vaikutusta saadaan lisättyä, ja se näyttäytyy lukijalle mielenkiintoisempana. Aukkojen hyödyntäminen onkin novellikokoelman yksi suurimmista vaikuttavuutta luovista tekijöistä.

Kettu hyödyntää myös minäkertojaa teksteissään tehostamassa kerrontaa hätkähdyttävämmäksi. Novelleissa käsitellään voimakkaita aiheita, ja subjektiivinen kertoja on siksi luonteva valinta; tunteita halutaan välittää lukijalle tehokkaasti. Novelleissa kehyskertomus myös luo tarinankerrontaa kuvaavan tapahtuman, tai sitten novelli on kirje, minkä takia minäkertojaa käytetään. Kerronta ei kuitenkaan ole suurissa tunteissa kylpemistä, vaan melko nopeasti etenevää. Kuvausta, esimerkiksi miljöön tarkastelua, ei juurikaan teoksesta löydy. Novellien huomio on tekemisessä ja tapahtumien eteenpäin viemisessä.

Kuvauksen nopeuteen vaikuttavat verbien runsaslukuisuus ja paikoin hyvin lyhyetkin virkerakenteet. Tällainen kerronta tekee tekstistä melko dynaamisen ja karkean, mikä voidaan rinnastaa novellien toista maailmansotaa kuvaavaan aikaan: sota on ennen kaikkea dynaamista ja tekemiseen perustuvaa. Myös sanojen abstraktiotaso kuvaa lähinnä konkreettisia asioita.

Ketun tyyli on todella kohosteinen. Ensinnäkin monet dialogit käydään murteella, ja epäsuorassa kerronnassakin on paljon murteellisia ilmauksia löydettävissä, esimerkiksi verbi vikuroida ja lapseen viittaava sana kitkula. Novellien sanakentät taas ovat sotaisia mutta myös erittäin ronskeja. Lähes joka novellissa mainitaan esimerkiksi sana huora. Ketun tarkoituksena luultavasti onkin hätkähdyttää lukijaa mahdollisimman paljon, ja tuoda samalla esille sota-ajan mielettömyyttä.