Juhani Aho: Juha - Ei se perjantai-illan kevein opus

Saimme koulusta tehtäväksi lukea Juhani Ahon Juhan. Papin rouvan jälkeen minulla oli kovat odotukset teoksesta. Huom! Sisältää juonenpaljastuksia!

Kirjassa Juha ja Marja muodostavat ei-niin-toimivan avioliiton; Juha on vanha ja palvoo kaunista, nuorta vaimoansa, jonka tunteet ovat hyvin vastakkaiset. Marja on kyllästynyt tilanteeseensa, eikä osaa olla hyvä miehellensä, vaikka välillä haluaisikin. Juhan sekä Marjan odotukset liitolta ovat erilaiset, eikä heidän kommunikointinsa toimi ollenkaan. Ei siis ole kovin suuri ihme, että kun nuori, komea Shemeikka poikkeaa taloon ja päättää vietellä emännän, Marja lähtee Shemeikan mukaan.

Kirjan tunnelma on ahdistava ja epätoivoinen. Lukijalla on koko ajan tunne siitä, ettei kaikki tule päättymään hyvin. Teos keskittyy syvemmin Juhan ja Marjan ajatuksiin; vaikka Shemeikka onkin tärkeässä osassa, hänen sielunelämänsä ei avaudu lukijalle kovin hyvin.

Juhan itsetunto on erittäin huono. Marja on hänelle kaikki kaikessa; vaimonsa kauneus ja nuoruus saavat Juhan tuntemaan itsensä entistäkin rumemmaksi sekä vanhemmaksi, mutta myöskin jumaloimaan Marjan ulkoisia piirteitä. Juha ei tee mitään itseään varten. Kun Marja jättää hänet, Juha pitää itsestään selvänä, että hän on vain liian huono Marjalle, eikä Marjassa ole vikoja. Kun vaimo jättää Juhan, hän ei osaa elää enää. Marjalla on täysi valta juhaan. Juha hukuttaakin lopussa itsensä, koska kuulee, että Marja on toivonut hänen kuolemaansa.

Marjan ajatukset taas risteilevät tunteesta toiseen. Juha on Marjalle enemmän isä kuin aviomies, eivätkä Juhan ujot yritykset nostaa suhde fyysisemmälle tasolle auta tilannetta. Marjan sekä Shemeikan yhteinen lapsi mutkistaa tilanteita entisestään; kova syyllisyys painaa Marjaa, mutta hän silti tilanteen mukaan toivoisi lapsen olevan Juhan, kun taas välillä hän on helpottunut, koska se on Shemeikan. Marjan päätöksissä ei ole aina logiikka, koska hänellä ei ole mitään, jota kohti pyrkiä. Shemeikan luokse meneminen ei ollut hyvä idea täysin erilaisen ideologian takia, mutta Juhan luona oleminen tuo vain syyllisyyttä ja epätoivoa entisestään.

Luonnolla on ironisempi osa Juhassa kuin Papin rouvassa; linnut visertävät, aurinko paistaa, ja Marja on jättänyt Juhan. Luonnon kuvailu on myös raaempaa ja synkempää, sillä luonto ei riitä poistamaan Juhan sekä Marjan epätoivoa. Juha kaataa työkseen puita kukkulalta kaskea varten, muttei ikinä pääse huipulle asti. Juhan koko elämäkin on työtä vailla kiitosta ja tukea, eikä se lopulta johda mihinkään hyvään.

Koski on luonnosta se vaarallisin asia, johon itsemurha-ajatukset liittyvät. Monta kertaa virtaa koski Marjankin ajatuksissa viimeisenä pelastajana, mutta aina löytyy syy olla sinne menemättä. Itsemurha on mielestäni Ahon teksteissä melko yleinen käsite. Papin rouva -teoksessakin Elli harkitsee sitä, mutta lopulta hänen uskallus ei siihen riitä. Juha kuvataan loppuun asti uskollisena, lempeänä ihmisenä. Onko Juha siis parempi kuin Elli, koska hän uskalsi murhata itsensä? Ahon ajatustenkulku on melko karmivaa, mutta antaa ainakin ajattelemisen aihetta.

Juha herättää siis varmasti jokaisessa ihmisessä mielipiteitä sen suurista ristiriidoista johtuen. Minun ei tarvinnut pettyä teokseen, vaikka synkkyys kasvaakin loppua kohden samaa vauhtia, kuin lukijan jännitys loppuratkaisua kohtaan.

Vinkkejä englanniksi lukemisen aloittamiseen

Omasta kaveripiiristäni ainakin joka toinen lukee tai haaveilee lukevansa englanniksi. Itse sain aloitettua tämän viime kesänä kielimatkan innostamana. Takana oli aikaisempiakin yrityksiä, mutta kipinän löytäminen ei ole aina niin helppoa. Tässä siis muutama vinkki:

1. Mieti kielitaitosi taso. Ei kannata tarttua ensimmäiseksi 1800-luvun Jane Austeniin tai hervottomaan tiiliskiveen, jos olet epävarma englannistasi.

2. Pohdi, minkälainen kirja sinua kiinnostaa suomeksi kirjoitettuna. Älä ole kuitenkaan liian vaativa itseäsi kohtaan! Omalla kohdallani toimi, kun ostin Harry Potter -kirjoja englanniksi; rakastin niitä nuorempana. Tutun sarjan valitsemisessa on sekin hyvä puoli, että juonesta ei voi tippua, jos ei ymmärrä kaikkia lauserakenteita tai sanoja. On myös hauskaa palautella vanhan sarjan maailmaa mieleensä.

3. Ole sinnikäs. Itse luin ensimmäisen HP-kirjan kanssa sanakirjaa lähes yhtä paljon kuin itse teosta. Vinkkinä kuitenkin, että joka sanaa ei kannata sanakirjasta katsoa; lukemiseen turhautuu näin pian, ja sanoja unohtaa sitä mukaa kun niitä katsoo. Suosittelen, että kun sana vaikuttaa oleelliselta, tai jos se esiintyy tekstissä useamman kerran, se kannattaa katsoa. Vaikka aluksi tuntuisi, että kaikki on turhaa, eikä kirjassa pääse eteenpäin, lupaan, että sinnikkyys todella palkitaan! Jossain vaiheessa lukemiselle löytyy rytmi. Itse löysin sen luettuani Viisasten kiveä kaksi kolmasosaa.

Miksi sitten lukea englanniksi?

Itse olen ainakin huomannut englannin tunnilla, että sanasto todella on laajentunut. Luetunymmärtäminen on vaivattomampaa. Erikoisin muutos on varmaankin se, että sanoja alkaa lukemisen myötä oppia nopemmin; englannin sanoja ei tarvitse opiskella yhtä kauaa kuin ennen, vaikka kaikki sanat olisivatkin vieraita.

Suosittelen siis todella ainakin kokeilemaan! Sopivaa teosta ei ehkä ensimmäisellä kerralla löydy, mutta jos vain pitää ajatuksen mielessä ja silmänsä auki, sellainen saattaa todellakin tulla vastaan kulman takaa. Onnea yritykseen!

Kotimainen klassikkoteos - Juhani Aho: Papin rouva

Olen viime aikoina ollut yhä innostuneempi klassikoista. Ennakko-oletus on yleensä ihan väärä; pidin Ahonkin teoksia pölyisinä, sanomaltaan vanhentuneina jäänteinä suoraan jostakin Suomen korvesta kirjoitettuina. Yllätys oli hyvin positiivinen, kun vihdoin suvaitsin kirjaan tarttua.

Kirja kertoo oikeastaan samasta asiasta kuin monet television saippuaoopperoistakin: aiheena on kolmiodraama. Teos on tavallaan jatkoa Ahon toiselle teokselle Papin tytär, mutta toimii hienosti itsenäisenäkin teoksena, kuten omalla kohdallani.

Elli on mennyt naimisiin osittain olosuhteiden pakosta Mikko-papin kanssa. Rakkaudettomassa suhteessa eläminen on Ellille tuskallista, varsinkin kun hänen rakastamansa mies, Olavi Kalm, on teillä tietämättömillä. Kirja kuitenkin käynnistyy sillä, kun Olavi ilmoittaa saapuvansa Ellin ja Mikon pappilaan tekemään kirjaa.

Olavin ja Ellin suhde oli alusta asti selvä. Minua kuitenkin mietitytti rakkauden laatu heidän välillään; Ellin aikaisemmat muistot Olavista liittyivät siihen, kun he yhdessä salaisesti naureskelivat Mikolle. Kuinka tämänkaltainen suhde saattoi kehittyä Ellin puolelta niin voimakkaaksi rakkauden tunteeksi? Osasyynä on varmaankin se, että Elli sai korottaa itsensä Mikon yläpuolelle toisen ihmisen luvalla ja siis vähemmillä omantunnontuskilla. Muuten en ihmettele asiaa, sillä Olavi on ilmeisen hauskannäköinen ja sulavakäytöksinen nuori mies.

Olavin rakkaus Elliä kohtaan oli ohimenevä oikku. Ahon tekstissä oli loistavasti kuvailtu Olavin ajatuksia; hän tiesi tekevänsä väärin, mutta keksi verukkeita ja käänsi tilanteen päässään useimmiten itsensä eduksi. Hän luuli osaavansa hallita tunteensa ja tavoitteensa, mutta järki ei kyennyt Olavia ohjailemaan.

Uskollisuus oli tärkeä teema kirjassa. Vaikka Mikko ei ollutkaan aina paikalla, hänen omistamansa asiat aina väijyivät nurkan takana muistuttamassa suhteen luvattomuudesta. Elli veti rajan suhteelle omatuntonsa kanssa; rakkaus pysyköön ystävyyden rajoissa, henkisenä tunteen palona. Tämä ei tietenkään sopinut Olaville, jota tunteet ja halut riepottelivat. Niin suhde sai loppunsa.

Luonto on hyvin oleellisessa osassa tässä kirjassa; Olavi ja Elli kohtaavat keväällä, kun luonto on puhkeamassa kukkaan, viettävät suhteensa parhaimmat hetket kesällä, kun luonto on kauneimmillaan ja eroavat syksyllä maiseman synkentyessä ja kasvien lakastuessa. Myös tapa kuvailla luontoa on hyvin subjektiivinen ja seuraa suhdetta tiiviisti; kun Ellillä ja Olavilla menee hyvin, päivä on mitä kaunein.

Kirja oli yllättävän helppolukuinen eikä todellakaan mikään tiiliskivi, joten sitä voi kyllä suositella kaikille klassikoista kiinnostuneille. Ellin sekä Olavin tunteitten kuvaus tuntui hyvin aidolta. Kokonaisuutena erittäin nautinnollinen lukuelämys!

Heippa suuri lukijakuntani!

No niin, päätin siis joululoman kunniaksi kokeilla blogin pitämistä. Se on ollut mielessä jo pitkään, mutta nyt sain tartuttua tuumasta toimeen. Olen aloittelija suurella A:lla, ja kaikki vinkit otetaan vastaan!

Olen innokas lukija, joten kirjoitusten pääpaino tulee luultavasti olemaan kirjoissa. Tykkään kuitenkin myös tehdä kokeiluja keittiössä, joten ruokaankin liittyviä postauksia tulee näkymään. Käyn tällä hetkellä lukiota ensimmäistä vuotta, ja ahkerana opiskelijana ei ihan joka päivä liikene aikaa kirjoittelulle.

Blogin ulkoasu huolettaa minua jonkin verran; olen melko huono valokuvaaja ja teknisesti suorastaan lahjaton. Katsotaan, josko keksisin jotain nyt loman aikana!