Järjestetty avioliitto olisi niin helppo ratkaisu! Puolisot valitaan toisilleen sopiviksi, joten jos toista osapuolta ärsyttää, voi vedota siihen, että "minussa ei ole vikaa, sillä tämä liittohan on täydellinen". No joo. Ei se varmaan omalla kohdallani toimisi. Nyt kuitenkin AVAlla alkoi 6. 1. uusi sarja nimeltä Ensitreffit alttarilla. Sarjassa asiantuntijat päättävät monien hakijoiden joukosta kolme ihanteellisinta paria, jotka näkevät toisensa sitten todella ensi kertaa alttarilla.
Tilannehan on melkein sama kuin Ally Condien sarjassa! Tietysti lähtökohdat ovat erilaiset; ohjelmaan osallistuneet ovat yrittäneet jo itse löytää puolisoa ja vapaaehtoisesti tulivat ohjelmaan mukaan. Kuitenkin ihmetyttää, että miten toisen dystopia voi olla toisen ihmisen utopia?
Luultavasti ihmiset, jotka hakivat ohjelmaan, eivät enää luota omaan taitoon ja kykyyn hankkia puolisoa. Onhan se kieltämättä houkuttelevaa, että on mahdollisuus tavata "se oikea", niin kuin monet tuntuvat ajattelevan. Siinä vaan menee jokin raja, jossa omaa ajattelua ei käytetä. Ajatus siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen ja elää hänen kanssaan loppuelämänsä, koska joku muu on niin sanonut, ei vain toimi. Jokin ihmisen päänsisäinen osa luultavasti kapinoi tätä ajatusta vastaan ja veikkaankin, että ohjelman parit joutuvat käymään kauheita tunnemyllerryksiä läpi.
Ideaalisin tilanne mielestäni siis on se, että puolison löytäisi tylsään, peinteiseen tapaan itse. Silloin huonosta valinnasta ei voisi syyttää ketään muuta kuin itseään, ja motivaatio kehittää suhde paremmaksi kasvaa. Ensitreffit alttarilla on ehkä "hömppäsarja", mutta aihe on niin mielenkiintoinen, että pakkohan se on katsoa loppuun.
Kuva: http://www.menaiset.fi/artikkeli/haat/nama_ovat_kesan_2013_haatrendit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!