Terhi Rannela johdattaa läpi yön

Tässä järkevästi ennen koeviikkoa lukaisin Terhi Rannelan Läpi yön -romaanin. Se on kasvuromaani, joka kertoo teini-ikäisen Marian elämästä itsemurhayrityksen jälkeen.Vaikka romaani käsitteleekin näin synkkää aihetta, niin helppolukuisuutensa ansiosta ei vie yöunia. Kirja on erittäin subjektiivisesti kirjoitettu minä-kertojaa käyttäen, sillä se koostuu Marian päiväkirjosta. Lukijalle jätetään siis paljon tilaa muodostaa omat käsityksensä, koska ei voi olla varma, onko kaikki todellisuudessa niin kuin päiväkirjan kirjoittaja asiat kuvaa.

Kirjan Maria kertoo päiväkirjassaan asioita melko todentuntuisesti ja tunteella. Hän ei kuitenkaan pahemmin vello itsemurhayritys-draamassa, vaan koittaa jatkaa elämää eteenpäin. Päiväkirjamaisuudessa on kirjoitustyylinä monia etuja, sillä Rannelan ei ole tarvinnut esimerkiksi kertoa jokaista epäonnistumaan tuomitun parisuhteen yksityiskohtaa, koska kirjoitustyylissä aikahyppyjä voi tehdä. Joskus yhden päivän kohdalla on tiukkana aikana pelkkä kirosana. Pidemmät aikavälit ajoittuvat kirjassa esimerkiksi kiireiseen lukioaikaan, minkä ymmärrän täysin.

Monet Marian tunteet ja havainnot ovat luultavasti jokaiselle nuorelle melko tuttuja. Harvoin löydän kirjasta niin paljon ajatuksia, joihin voi samaistua (en siis tarkoita tässä kohtaa itsemurha-ajatusta, joten älkää ihmiset pelästykö). Rannelan teksti siis istuu melko hyvin päähäni.

Marian unelma on tulla kirjailijaksi. Ajatus kasvaa hänen mielessään, eikä hän luovu siitä käsikirjoitusten palautuessa kustantajalta hyväksymättöminä. Rannela kuvaa kirjoituksen intoa niin elävästi, että itsellenikin tuli tarve kehitellä jotain tekstintapaista. Kirja on selviytymistarina isolla ässällä, mutta myös kannustaa tavoittelemaan unelmiaan. Epäonnistuneesta itsemurhayrityksestä on mahdollista jatkaa elämää. Marialle kirjoittaminen on selviytymiskeino.

Romaanin muut henkilöt Marian lisäksi olivat mielenkiintoisia: pikkusisko Anna, jonka kanssa on kilpailua vanhempien suosiosta, paras ystävä Tiija, jonka kanssa oikeastaan harrastetaan vain juomista sekä isä, joka ei ole turvallinen isä. Huono perhetausta on asia, joka vaikuttaa valitettavan paljon ihmisen minäkuvaan ja identiteettiin.  Marian ratkaisut selvitä arjesta ovatkin melko kiihkomielisiä; pää täyteen tai kokeesta tasan kymppi. Mielenkiintoista on seurata Marian ja hänen päänsisäisen vihollisensa, neiti Kunnianhimon, keskustelua.

Kirja seuraa Marian elämää monen vuoden ajalta. Rannela on ottanut tytön henkisen kehityksen huomioon kirjassa hyvin. Ensimmäiset päiväkirjat olivat ehkä hieman turhauttavan naiiveja, mutta lopussa jo aikuismaisempia. Marian nuoruus tosin sijoittui jonnekin 90-luvun lopun ajoille, joten vanhat ilmiöt esitettiin hämmentävästi uusina. Toisaalta tämä on hauskaa ja näkemystä laajentavaa; oliko Salkkarit joskus uusi, kiinnostava sarja? Lisäpisteet Rannelalle Twin Peaksin fanittamisesta!

Kirjaan sisältyi myös tärkeä ajatus tunteiden käsittelyn tärkeydestä. Loppua kohden mielenkiintoisia ihmissuhteita saatiin päätökseen, mutta jotain jätettiin myös sopivasti auki lukijan arvattavaksi. Rannelan teos kehittyi loppua kohden, ja on hyvin mielenkiintoista vaihtelua nykyisille äikänkurssien klassikkokirjailijoille. Pidin enemmän kirjasta kuin uskalsin odottaa. Suosittelen siis muillekin!

  Kuva: http://notkopeikko.blogspot.fi/2014/09/lapi-yon-terhi-rannela.html