Maailman ympäri Jules Vernen matkassa

Lukaisin tässä hiljattain Jules Vernen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä. Tarkoitukseni olisi käyttää kirjaa aineistona äidinkielen kakkoskurssin aineistopohjaisessa kirjoitelmassa, ja aihe pitäisi rajata käsitteestä matkailu. Vaikka esseitten kirjoittaminen tuntuisi välillä tylsältä, ei aineistojen tarvi olla sitä. Tässä yksi esimerkki kirjasta, jota oli äärimmäisen kevyt lukea, mutta josta uskon kuitenkin saavani jotakin irti esseeseeni.

Kirjan päähenkilö Phileas Fogg lyö vetoa Lontoon Reformikerhossa muutaman muun kerholaisen kanssa siitä, että onnistuuko hän matkaamaan maailman ympäri kuuluisassa 80 päivässä. Matkaan hän lähtee samana iltana miespalvelija Passepartout'n  kanssa. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1873, joten lentokoneella pyrähtely mantereelta toiselle ei tule kuulonkaan.

Kirjan hahmot eivät ole kovin moniulotteisia; Passepartout on hieman tyhmä mutta suurisydäminen sekä alati uskollinen isännälleen Foggille, joka taas kuvataan täydellisenä herrasmiehenä. Foggia ei kylläkään tunnu kiinnostavan suuremmin mikään, paitsi jos kyseessä on whist-peli, kaunis pulassa oleva neito tai loukattu kunnia. Matkan uhka on poliisi Fix, jolla on pakkomielteinen kuvitelma siitä, että Fogg on ryöstänyt pankin.

Kirjassa on hyvin opettavainen ote maailmanympärysmatkan kuvailuun. Kertoja on kaikkitietävä hän-kertoja, ja juoneen on otettu mukaan lukijaa sivistäviä seikkoja. Loppuratkaisukin perustuu yhteen tällaiseen. Vernen teksti heijastelee vahvasti aikansa ajatusmalleja; esimerkiksi Kiinan opiumkaupasta kerrottaessa Englannin osallisuutta asiaan ei ilmaistu. On kuitenkin mielenkiintoista tutustua siihen, millainen maailma oli 1870-luvulla ja miltä se näytti.

Kirjan viihdyttävä seikkailuhenkisyys on innostanut tekemään teoksen pohjalta piirrossarjan, jota minäkin olen katsonut pari jaksoa hieman nuoremmalla iällä. Klassikkoromaaniksi Maailman ympäri 80 päivässä on uskomattoman helppolukuinen, ja sopii kaiken ikäisille lukijoille.

Monelle tuttu piirrossarja