8. helmikuuta 2015

Draamaa: Ibsenin Nukkekoti

Tällä kertaa tutustuin siis draamaan; Henrik Ibsenin Nukkekoti-näytelmä (1879) houkutteli lukemaan ihan vain nimen perusteella, vaikka teoksella toki on klassikkoasema. Jos ei halua aloittaa klassikoiden luku-uraansa ihan Anna Kareninasta, näytelmien lukeminen on loistava vaihtoehto. Ibsenin teoksen lukemiseen meni sama aika kuin jos sen olisi katsonut teatterissa: noin pari tuntia.

Näytelmä keskittyy Helmerin perheeseen, ja keskiössä on Torvaldin vaimo Nora. Pariskunta on ollut kahdeksan vuotta yhdessä, heillä on kolme lasta ja suhde vaikuttaa ensimmäisellä sivulla lämpimältä. Perheen hyvä ystävä, tohtori Rank, tuo näytelmään pari ristiriitaa samoin kuin pankkimies Krogstad. Rouva Linde on myös keskeinen henkilö näytelmässä. Hän on Noran kouluaikainen ystävä, joka "sattumalta" tulee kaupunkiin ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Näytelmän varsinainen tapahtumapaikka on koko ajan Helmereiden olohuone.

Arvioisin Noran olevan näytelmässä alle kolmekymmentävuotias, mutta kuitenkin yli kaksikymmentä. Hänen käytöksensä vaikuttaa kuitenkin melko lapselliselta. Joko hyvin tietoisena naisellisista avuistaan tai erittäin naiivina hän saa miehensä Heraldin pään kääntymään monissa asioissa. Herald ohjaa vaimoaan lempeästi, ja kaikki on niin kuin 1800-luvun lopun kodissa kuuluukin olla. Vai onko sittenkään?

Helmereiden perheessä ei keskustella. Vaikka Nora onkin Heraldin jatkuvana ihailun kohteena, Herald kohtelee Noraa alentavasti. On totta, että Nora ei ole täysin perillä aikansa asioista, mutta Heraldin tarkoitus on mielestäni enemmän kiusoitella Noraa tämän tietämättömyydestä, jotta Nora kokisi olevansa riippuvainen Heraldista. Noralle tulee tarve näyttää itsellensä pystyvänsä johonkin, ja seuraukset eivät ole parhaimmat. Nora on elänyt elämänsä kuplassa, kaukana kurjuudesta mutta myös omista ajatuksista.

Ibsen selvästi haastaa kirjassa vanhat ajatusmallit. Hän on aikansa miesten ja naisten oletuksellista käytöstä vastaan, ja loppukin on radikaali sen ajan tekstiksi. Onko nainen todella ennen kaikkea vaimo ja äiti, niin kuin Herald teoksessa suorilta käsin väittää?

Mielestäni Ibsenin Nukkekoti ei ole kestänyt aikaa naisasiassa, koska se on jo meillä Suomessa melko hyvässä kunnossa. On kuitenkin myös muita teemoja, joita voidaan soveltaa nyky-yhteiskunnassa: Mikä tahansa ajan ajatusmalli onkaan, elämmekö me nukkekodissa? Onko osa ihmisistä naimisissa yhteiskunnan odotusten takia? Tunnemmeko itsemme tarpeeksi hyvin?

Lukukokemuksena Nukkekoti ei ollut raskas, koska kyseessä on niin lyhyt teksti. Jos teos olisi ollut romaanin muotoon kirjoitettu, se olisi luultavasti ollut melko ahdistava. Nora käy näytelmässä läpi suuria ajatusprosesseja tunteitten risteillessä pelosta välinpitämättömyyteen. Olisi mielenkiintoista nähdä teos näyteltynä; ehkä näyttelijöiden roolisuoritukset vielä nostaisivat keskeisiä kohtauksia enemmän esiin.



2 kommenttia:

  1. Enpä muuten tullut itse ajatelleeksi ollenkaan, että Torvaldin puhetapa Noraa kohtaan on kiusoitteleva, sillä nyt jälkeenpäin ajateltuna sitähän osa siitä leivoseksi ja laululinnuksi kutsumisesta oli - pariskunnan omaa kieltä, jonka merkityksenä on osoittaa hellyyttä vaikka kiusoittelisikin. Itse esimerkiksi kutsun miestäni mm. pöököksi, kun tämä tekee jotain hassua.

    VastaaPoista
  2. Totta kyllä, että puhetyyliin sisältyy myös lämpöä ja kiintymystä. Tartuin kiusoitteluun kuitenkin ennen kaikkea siksi, että parin keskinäinen kommunikointi ei sisältänyt juuri mitään muuta kuin kiusoittelua, vaikka kiusoittelu on itsessään ihan hyväkin juttu. Toki tulkintaeroja löytyy aina;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!