Tällä kertaa tutustuin siis draamaan; Henrik Ibsenin Nukkekoti-näytelmä
(1879) houkutteli lukemaan ihan vain nimen perusteella, vaikka teoksella toki
on klassikkoasema. Jos ei halua aloittaa klassikoiden luku-uraansa ihan Anna
Kareninasta, näytelmien lukeminen on loistava vaihtoehto. Ibsenin teoksen
lukemiseen meni sama aika kuin jos sen olisi katsonut teatterissa: noin pari
tuntia.
Näytelmä keskittyy Helmerin perheeseen, ja
keskiössä on Torvaldin vaimo Nora. Pariskunta on ollut kahdeksan vuotta
yhdessä, heillä on kolme lasta ja suhde vaikuttaa ensimmäisellä sivulla
lämpimältä. Perheen hyvä ystävä, tohtori Rank, tuo näytelmään pari ristiriitaa
samoin kuin pankkimies Krogstad. Rouva Linde on myös keskeinen henkilö
näytelmässä. Hän on Noran kouluaikainen ystävä, joka "sattumalta"
tulee kaupunkiin ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Näytelmän varsinainen tapahtumapaikka on koko ajan Helmereiden
olohuone.
Arvioisin Noran olevan näytelmässä alle
kolmekymmentävuotias, mutta kuitenkin yli kaksikymmentä. Hänen käytöksensä
vaikuttaa kuitenkin melko lapselliselta. Joko hyvin tietoisena naisellisista
avuistaan tai erittäin naiivina hän saa miehensä Heraldin pään kääntymään
monissa asioissa. Herald ohjaa vaimoaan lempeästi, ja kaikki on niin kuin
1800-luvun lopun kodissa kuuluukin olla. Vai onko sittenkään?
Helmereiden perheessä ei keskustella. Vaikka Nora onkin Heraldin
jatkuvana ihailun kohteena, Herald kohtelee Noraa alentavasti. On totta, että
Nora ei ole täysin perillä aikansa asioista, mutta Heraldin tarkoitus on
mielestäni enemmän kiusoitella Noraa tämän tietämättömyydestä, jotta Nora
kokisi olevansa riippuvainen Heraldista. Noralle tulee tarve näyttää itsellensä
pystyvänsä johonkin, ja seuraukset eivät ole parhaimmat. Nora on elänyt
elämänsä kuplassa, kaukana kurjuudesta mutta myös omista ajatuksista.
Ibsen selvästi haastaa kirjassa vanhat
ajatusmallit. Hän on aikansa miesten ja naisten oletuksellista käytöstä
vastaan, ja loppukin on radikaali sen ajan tekstiksi. Onko nainen todella ennen
kaikkea vaimo ja äiti, niin kuin Herald teoksessa suorilta käsin väittää?
Mielestäni Ibsenin Nukkekoti ei ole
kestänyt aikaa naisasiassa, koska se on jo meillä Suomessa melko hyvässä
kunnossa. On kuitenkin myös muita teemoja, joita voidaan soveltaa
nyky-yhteiskunnassa: Mikä tahansa ajan ajatusmalli onkaan, elämmekö me
nukkekodissa? Onko osa ihmisistä naimisissa yhteiskunnan odotusten takia?
Tunnemmeko itsemme tarpeeksi hyvin?
Lukukokemuksena Nukkekoti ei ollut raskas, koska kyseessä on niin
lyhyt teksti. Jos teos olisi ollut romaanin muotoon kirjoitettu, se olisi
luultavasti ollut melko ahdistava. Nora käy näytelmässä läpi suuria
ajatusprosesseja tunteitten risteillessä pelosta välinpitämättömyyteen. Olisi
mielenkiintoista nähdä teos näyteltynä; ehkä näyttelijöiden roolisuoritukset
vielä nostaisivat keskeisiä kohtauksia enemmän esiin.
Enpä muuten tullut itse ajatelleeksi ollenkaan, että Torvaldin puhetapa Noraa kohtaan on kiusoitteleva, sillä nyt jälkeenpäin ajateltuna sitähän osa siitä leivoseksi ja laululinnuksi kutsumisesta oli - pariskunnan omaa kieltä, jonka merkityksenä on osoittaa hellyyttä vaikka kiusoittelisikin. Itse esimerkiksi kutsun miestäni mm. pöököksi, kun tämä tekee jotain hassua.
VastaaPoistaTotta kyllä, että puhetyyliin sisältyy myös lämpöä ja kiintymystä. Tartuin kiusoitteluun kuitenkin ennen kaikkea siksi, että parin keskinäinen kommunikointi ei sisältänyt juuri mitään muuta kuin kiusoittelua, vaikka kiusoittelu on itsessään ihan hyväkin juttu. Toki tulkintaeroja löytyy aina;)
VastaaPoista